Camilla Läckberg – Kultahäkki

Taisin jo aiemman kirja-arvion kohdalla mainita ruotsalaiskirjailija Läckbergin kirjojen epätasaisuudesta. Eli siitä, kuinka osa kirjoista on suorastaan loistavia, kun taas osa jo jotenkin hutaisten tehtyjä keskinkertaisuuksia. Aiemmin olen lukenut hänen tuotannostaan koko Fjällbacka-sarjan. Kultahäkki aloittaa uuden sarjan, johon on tulossa ainakin vielä toinen osa. Fjällbacka-sarjan väkeä ei kirjassa tavata, joskin päähenkilö on kotoisin Fjällbackasta. Minulla oli suuret odotukset kirjasta sen mainospuheiden perusteella, harmi ettei se pystynyt niitä täyttämään.

Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Kultahäkki”

Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Tämä kirja oli IHANA! Juoni kulkee sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Kuuntelin sen äänikirjana ja Krista Putkonen-Örn sopi lukijaksi niin kuin nenä päähän, vielä lisäten kirjan viehätystä. Kirjan päähenkilön, Neiti Eleanor Olifantin säntillinen elämä ja hänen suorat kommenttinsa saivat aikaan aluksi hymyä ja kiherrystä, sekä lopulta suurta surua ja lempeää ymmärrystä päähenkilön taustan vuoksi. Vaikka kirjassa oli rankkkojakin kohtia, joninlainen toiveekkuus kannatteli sitä alusta loppuun. Koko tunteiden kirjo siis yhdessä kirjassa.

Jatka lukemista ”Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää”

Sophie Hannah – Suljettu arkku

Pitkäaikaisena Hercule Poirot – fanina (lähinnä tv-sarjojen kautta, kirjat tulivat vasta viime vuosina) ajatus uusista Poirotin seikkailuista on ollut innostava. Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-teos, Nimikirjainmurhat oli Agathe Cristien kirjoja ajatellen hyvä yritys, jonka tulos oli mielestäni paljon sinne päin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että kirjan juonikiemurat olivat niin läkähdyttävät, että kärryillä oli vaikea pysyä (varsinkin äänikirjamuodossa) ja loppuratkaisun venyessä pitkään ehti jo turhautua. Pieni epäilys uusia Poirotteja kohtaan jäi, mutta onneksi tämä uudempi häilytti ennakkoluuloja.

Jatka lukemista ”Sophie Hannah – Suljettu arkku”

A. J. Finn – Nainen ikkunassa

Tämän kirjan kohdalla hämmensi ensin nimen samankaltaisuus Nainen junassa kirjan kanssa. Asetelmassakin on tiettyjä samankaltaisuuksia: toisia tarkkailevat naiset, joilla on ongelmia alkoholin kanssa, näin karkeasti yksinkertaistettuna. Lopulta kuitenkin kyse oli varsin erilaisista kirjoista, jossa kantavana teemana oli epätietoisuus siitä, mikä oli totta ja mikä ei ja mikä ainoastaan päähenkilön mielikuvituksen tuottamaa.

Jatka lukemista ”A. J. Finn – Nainen ikkunassa”

Camilla Läckberg – Noita

Noita on ruotsalaisen menestysdekkaristin kymmenes Fjällbacka-sarjan osa. Olen lukenut tähän mennessä muut sarjan osat, Majakanvartijaa lukuun ottamatta. Lukukokemusten perusteella täytyy sanoa että Läckbergin kirjojen taso on vähintäänkin vaihteleva. Parhaimmillaan dekkarit ovat yllätysten täyttämää jännitystä ja huonoimmillaan yllättävän väkisin väännettyä hutaistun oloista höttöä. Sarjasta vakuuttavimmat teokset ovat olet Leijonankesyttäjä ja Kivenhakkaaja. Toistaiseksi pohjanoteerauksena pidän Pahanilmanlintua ja valitettavasti myös tätä uusinta Noitaa. Eivät nekään kauttaaltaan huonoja olleet, sarjan hyviin verrattuna vain liian huonoja.

Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Noita”