Pajtim Statovci – Tiranan sydän

Tiranan sydän on kolmantena lukemani Pajtim Statovcin teos. Ehkä alkoi olla jo ähky hänen kirjoihinsa tai ehkä tämä ei vain sytyttänyt samalla tavalla kuin Kissani Jugoslavia ja Bolla. En tavoittanut juonta, en ymmärtänyt sitä, mikä luonnollisesti häiritsi. Tarinan lähtökohta on tärkeä, siksi hämmensi siihen liitetty salaperäisyys, lukijan harhaan johdattaminen. Joka ulkopuolelta katsottuna tuntuisi pikemminkin mielenkiintoiselta elementiltä.

Jatka lukemista ”Pajtim Statovci – Tiranan sydän”

Sophie Hannah – Suljettu arkku

Pitkäaikaisena Hercule Poirot – fanina (lähinnä tv-sarjojen kautta, kirjat tulivat vasta viime vuosina) ajatus uusista Poirotin seikkailuista on ollut innostava. Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-teos, Nimikirjainmurhat oli Agathe Cristien kirjoja ajatellen hyvä yritys, jonka tulos oli mielestäni paljon sinne päin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että kirjan juonikiemurat olivat niin läkähdyttävät, että kärryillä oli vaikea pysyä (varsinkin äänikirjamuodossa) ja loppuratkaisun venyessä pitkään ehti jo turhautua. Pieni epäilys uusia Poirotteja kohtaan jäi, mutta onneksi tämä uudempi häilytti ennakkoluuloja.

Jatka lukemista ”Sophie Hannah – Suljettu arkku”

A. J. Finn – Nainen ikkunassa

Tämän kirjan kohdalla hämmensi ensin nimen samankaltaisuus Nainen junassa kirjan kanssa. Asetelmassakin on tiettyjä samankaltaisuuksia: toisia tarkkailevat naiset, joilla on ongelmia alkoholin kanssa, näin karkeasti yksinkertaistettuna. Lopulta kuitenkin kyse oli varsin erilaisista kirjoista, jossa kantavana teemana oli epätietoisuus siitä, mikä oli totta ja mikä ei ja mikä ainoastaan päähenkilön mielikuvituksen tuottamaa.

Jatka lukemista ”A. J. Finn – Nainen ikkunassa”

Camilla Läckberg – Noita

Noita on ruotsalaisen menestysdekkaristin kymmenes Fjällbacka-sarjan osa. Olen lukenut tähän mennessä muut sarjan osat, Majakanvartijaa lukuun ottamatta. Lukukokemusten perusteella täytyy sanoa että Läckbergin kirjojen taso on vähintäänkin vaihteleva. Parhaimmillaan dekkarit ovat yllätysten täyttämää jännitystä ja huonoimmillaan yllättävän väkisin väännettyä hutaistun oloista höttöä. Sarjasta vakuuttavimmat teokset ovat olet Leijonankesyttäjä ja Kivenhakkaaja. Toistaiseksi pohjanoteerauksena pidän Pahanilmanlintua ja valitettavasti myös tätä uusinta Noitaa. Eivät nekään kauttaaltaan huonoja olleet, sarjan hyviin verrattuna vain liian huonoja.

Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Noita”