Emmi-Liia Sjöholm – Paperilla toinen

Nyt on selvästi valloillaan kolmikymppisten naisten henkilökohtaiset, pintaa syvemmälle menevät elämäntilannekertomukset. Liitän tämän kirjan kanssa samaan kategoriaan ainakin Saara Turusen sivuhenkilön ja ehkä myös Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – sen kuitenkin (ehkä) ollessa enemmän fiktion puolelle menevä.

Paperilla toinen ei niinkään herkuttele Sivuhenkilön tapaan pohdinnoilla ja piilotajunnan toiveiven ja pelkojen pulpahduksilla, vaan suorasukaisesti esitetyillä tilannekuvauksilla. Sisäinen kukkahattutätini heräsi monessa kohtaan – mietin missä menee liiallinen paljastelun raja.

Kirjan päähenkilö saa ensimmäisen lapsensa ja käy läpi yksityiskohtaisesti elämänsä ja erityisesti parisuhteidensa historiaa. Taustalla on sekalainen määrä suhteita ja niihin liittyviä kokemuksia, kuten 14-vuotiaana tehty abortti. Seksiä kuvataan avoimesti, jopa mielestäni turhaan siihen keskittyen. Tunnelma lukiessa on ristiriitainen: toisaalta koen hienona, että myös nainen voi kirjoittaa seksuaalisuudestaan näin avoimesti ja toisaalta mietin, miksi asiat todella täytyy kertoa näin paljastavasti, väkivaltaisestikin. Koko kirjasta tulee jokseenkin suojaton olo päähenkilöä kohtaan. Toisaalta hän kertoo kauniisti vaikeistakin tunteista liittyen äitiyteen ja äitipuoleuteen, mikä on mielestäni yksilön ja yhteyskunnallisellakin tavalla aina merkittävää.

Toisaalta tuntuu väärältä arvioida kirjaa, joka on vahvasti omaelämänkerrallinen. Mikä minä olen arvostelemaan toisen elämää tai edes toisen kertomaa elämää ja sen valintoja. Onko sitä oikeus kritisoida, jos kirjailija on esittänyt asiat näin? Kertooko kritiikki kuitenkin enemmän kritisoijasta kuin kirjasta itsestään?

Kirjan rakenne on mielestäni onnistunut, ajankohdasta toiseen hyppiminen on tässä kirjassa jotenkin raikasta, ehkä hengähdystauko hankalista aiheista tai tilanteista. Kieleltään se on sujuvaa ja helppolukuista, esikoiskirjaksi varsin onnistunut ja laajasti keskusteluakin herättänyt.

Soitan neuvolaan ja kerron olevani raskaana. Hoitaja onnittelee minua ja kysyy, onko se ensimmäiseni. On kyllä, tämä on esikoiseni. 
”Täältä tiedoista löytyy tällainen raskaudenkeskeytys. Tämä on siis sinun toinen raskautesi.”
”Ai?”
”No, henkisesti ehkä ensimmäinen, mutta paperilla toinen.”
Puhelun päätteeksi saan ajan neuvolapsykologille.

Kirja: Paperilla toinen

Kirjoittanut: Emmi-Liia Sjöholm

Julkaistu: 2020

Sivuja: 188

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *