Pajtim Statovci – Bolla

Minulla on vielä lukematta kansainvälisesti menestyneimmän kirjailijamme aiemmat teokset Kissani Jugoslavia (2014) (meni muuten just tilaukseen) ja Tiranan sydän (2016). Tartuin tähän Finlandia palkittuun teokseen vahvasti suositeltuna, vaikken ajatellut pitäväni siitä. Pidin silti.

Bolla

  1. haamu, näkymätön, peto, piru
  2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento
  3. ulkopuolinen

Arsim on Ajshen kanssa naimisissa oleva mies ja kirjallisuuden opiskelija Pristinassa Kosovossa, eletään vuotta 1995. Arsim haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Eräänä päivänä hän törmää kahvilassa Milosiin, jonka toive on valmistua lääkäriksi ja kuin taikaiskusta he päätyvät kiihkeään suhteeseen. 90-luvun Kosovo ei kuitenkaan ole paras paikka elää sukupuolivähemmistöön kuuluvana ja varsinkin niin, että suhteen toinen osapuoli on serbi ja toinen albaani.

Alkuasetelma on kiehtova, niin moni asia on ajankuvaa vastaan ja niin monella tavalla heidän välinen rakkautensa on oikein, arkista ja hyvää. Yhteiskunnalliset jännitteet vaativat kuitenkin tekemään päätöksiä perheen turvallisuudesta. Ja vaikka Milosin ja Arsimin vaikka on hyvä olla yhdessä asunnolla katseilta piilossa, niin ei voi olla ulkomaailmassa. Arsimin on lähdettävä kasvavan perheensä kanssa sotaa pakoon, koska niin kuuluu ja on välttämätön tehdä.

Muutokseen sopeutuminen ja menetyksen käsittely on sitten toinen juttu. Havaittava myös on, että kaiken ajan ja matkan ja muutosten jälkeen entistä ei voi olla samanlaisena. On taas tehtävä raju päätös ja jatkaa elämää niillä eväillä jota kulloinkin on. Sekin voi kuitenkin olla hyvää elämää.

”On päiviä, jolloin olen väärälläni varmuutta ja usoa siihen, että hahmottelemani tarina, sellainen josta hänkin saattaisi pitää, todella valmistuu, ja saatan kuvitella sen hetken kun pääsen lukemaan tarinani hänelle, ja melkein senkin päivän kun kirjoittamani kirja saapuu postissa ja saan pidellä sitä, selailla sen sivuja ja hypistellä nimeäni kantavia kansia ja antaa teoksen eteenpäin ihmisille ilman minkäänlaisia saatesanoja.”


Nykypäivän suomessa on varsin vaikea ymmärtää millaista on olla 90-luvun Kosovossa, jossa raakuudet ovat arkipäivää, niin perheissä kuin yhteiskunnassa. Ei ole olemassa seksuaali (tai muiden) vähemmistöjen oikeuksia, ei lupaa elää ja rakastaa. Tätä todellisuutta ja sotaa pakoon lähteminen taas tarkoittaa vierasta maata ja tapoja ja nähdyksi tulemista vain pakolaisena, ei tavallisena ihmisenä. Arsimin vaimo Ajshe nousee tarinan edetessä miehen unelmien ja tahdon varassa elävästä tytöstä, vaikeisiin ratkaisuihin kykeneväksi, itsenäiseksi naiseksi.

Tarinan rinnalla elää Arsimin kirjallisuus, tarinat jumalan tyttärestä ja käärmeestä. Ne tuovat verevän lisän kirjaan, vertaiskuvallisuutta tarinaan. Tarinat ovat kiehtovia, luotaantyöntäviäkin. Arsimin kuvausta isänä ja puolisona toimimisesta on raastavaa. Hän puhuu kaiken liian toteavasti, arkipäiväisesti, mikä vie lukijan haaveet henkilön edes pienestä muutoksenhalusta. Mutta ei, tälläinen hän on toimissaan kun ei muuta voi.

”Se lasketaan ulos luolastaan yhden päivän ajaksi aina keväisin…. Silloin sillä on lainaksi saadut siivet ja sitä kutsutaan kulshedraksi, mutta kaikkina muina päivinä sillä on toinen nimi. Vapaana ollessaan sen sanotaan hävittävän kaiken näkemänsä, syöksevän metsät tuleen, ajavat kaupungit tyhjiksi, tuhoavan kaiken minkä ihmiset ovat vuodessa ehtineet luoda. Sen jälkeen se alkaa etsiä sopivaa leosijaa päiväuniaan varten, käyskentee merillä, mailla ja taivaissa, ja mieluisan löydettyään se saattaa hetkeksi unohtaa mistä se on tullut, missä se on edellisenä päivänä elänyt, miten monia se on juuri tappanut, syyllisiä ja syyttömiä, laulaakin viehätyksestä hinkuvalla nuotillaan.”

Kirja: Bolla

Kirjoittanut: Pajtim Statovci

Julkaistu: 2019

Sivuja: 240

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *