Saara Turunen – Sivuhenkilö

Saara Turusen Sivuhenkilö romaani menee aika lähelle aiemmin arvostelemaani Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – teosta. Molemmissa kolmikymppinen kaupunkilaisnainen kipuilee päämäärättömästi elämässä. Pidin kuitenkin enemmän tästä Turusen kirjasta – toki syynä voi olla myös se, että olen nyt erilaisessa elämänvaiheessa kuin Savonlahden kirjaa lukiessa ts. kyseinen aihe ei tuntunut niin henkilökohtaiselle ja niin ahdistavalle.

Sivuhenkilö on Saara Turusen toinen romaani, ensimmäisellään (Rakkaudenhirviö) hän voitti Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon. En ole lukenut ko. kirjaa, olen kuitenkin ymmärtänyt että molemmissa on sama päähenkilö. Tämä kirja kuitenkin kantaa myös yksittäisenä teoksena, siitä ei tule jatko-osan tunne. Uuden ulottuvuuden saa siitä omakohtaisuudesta, että ymmärtääkseni molemmat kirjat perustuvat kokonaan tai ainakin osittain kirjailijan omaan elämään.

Tässä kirjassa nuori kirjailija on juuri julkaissut esikoiskirjansa. Se saa merkittävässä sanomalehdessä kriitikolta murskaavan arvion. Kirjailija kokee kriitikon ymmärtäneen hänen kirjansa väärin. Kirjassa kuvataan tästä seuraavaa ulkopuolisuuden tunnetta niin kirjallisuuspiireissä, kuin jo aiemmin vallinnutta tilannetta perhe- ja ystävyyspiirissä.

Kirja on jaettu alkuesittelyn jälkeen vuodenaikojen mukaan neljään osioon. Kirjan loppupuolella alun junnaava asetelma muuttuu kirjailijan voittaessa kirjallisuuspalkinnon ja saavansa sen myötä esiintymisiä erilaisissa tapahtumissa. Myöskin tämä tuntuu hänestä väärältä, eikä tuo onnea. Hän hikoilee, kokee huijarisyndroomaa. Vasta kun hän päättää toimia omalla tavallaan, tulee helpotus.

Kirjan kieli on kepeä, sarkastinen, hauska, naiivikin. En malttanut laskea sitä käsistäni. Hapuilu oli samaistuttavaa ja näin ollen ajoittain herätti myös ärtymystä.

Kirja: Sivuhenkilö

Kirjoittaja: Saara Turunen

Julkaistu: 2018

Sivuja: 236

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *