Suvi Ratinen – Matkaystävä

Suvi Ratisen kirjoittama matkaystävä on ihastuttava esikoisromaani. Se kertoo vanhoillislestadiolaisyhteisössä kasvamisesta ja päähenkilön uskosta irrottautumisesta. Siitä kuvastuu erilaisuuden kokeminen ja kaipuu olla samanlainen kuin muut, sekä ihmisen perustarve tavoittaa omat arvonsa ja elää niiden mukaan. Matkatoveri tarkoittaa vanhoillislestadiolaisille toista samaan uskoon kuuluvaa, jonka kanssa taitetaan maallista taivalta.

Vanhoillislestadiolaiseen uskoon kuuluu erilaisia sääntöjä, uskomuksia ja tapoja. Ei niistä tässä sen tarkemmin. Asiasta voi lukea esim. Wikipedian artikkelista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus

Kirja elää kahdessa tasossa päähenkilön lapsuudessa 1980 luvulla ja vuodessa 2006, jolloin nainen on vajaa kolmikymppinen nuori. Kirjan päähenkilö on lapsesta aina nuoreen aikuisuuteen kasvava, vanhoillislestadiolaisen perheen ainoa tytär. Hän elää uskonyhteisössä lapsena muiden joukossa, ollen kuitenkin niin yhteisössä, kuin valtaväestön keskuudessa erilainen. Vanhoillislestadiolaiset perheet ovat yleensä suuria, päähenkilö on kuitenkin perheensä ainoa lapsi. Vaikka hän on kasvanut oppien mukaan, lapsena kunnioittaa niitä ja elää perheessä niiden mukaan, kokee hän muiden ihmisten parissa jopa häpeää omaa elämänpolkua kohden.

Kirjan päähenkilö kasvaa siis ollen luokkansa ainoa vl-tyttö. Luokassa on sikafarmarin poika, Marko, joka on myös vanhoillislestadiolainen ja henkilö johon päähenkilö voi tarvittaessa koulumaailmassa uskonasioissa tukeutua. Kirja seuraa tytön vaiheita lapsuudesta nuoruuteen, jolloin hän alkaa pala palalta enemmän tarkastelemaan ja kritoisoimaan uskon oppeja ja etsimään omaa tietään. Kirjassa tavataan perhe, kaverit ja uskonystävät. Airobicin ja korvalappusteoiren sovellisuutta mietitään. Lopulta nuori irtaantuu uskosta ja tulee osaksi ns. muuta maailmaa. Tämä sujuu päättäväisesti, muttei suinkaan ristiriidattomasti. Nuori joutuu tilanteisiin, joissa ei tiedä miten ”maailmalliset” ihmiset toimivat ja kokeilee monia asioita ns. tavallista nuorisoa myöhemmin. Hän ei tiedä Pave Maijasta, eikä James Bondia, vaan joutuu nämä asiat löytämään vasta uskosta luovuttuaan. Vanhoillislestadiolashistoria näyttäytyy suuressa maailmassa nuorelle piiloteltavana asiana.

Olen elänyt ja elän seudulla, jossa on paljon vanhoillislestadiolaisia. Joten vanhoillislestadiolaisuus sinänsä on tuttu suuntaus ja olen aiemmin asiaan myös mielenkiinnosta perehtynyt. Erityisesti suuntauksessa minua viehättää yhteisöllisyys, tiukat säännöt taas surettavat. Kirjaa lukiessani toisaalta lumouduin vl:n maailmasta, juurikin yhteisöllisyydestä ja perheellisyyden arvoista. Toisaalta huvituin suuresti monessa kohtaa ja ajattelin voiko tämä olla edes totta, esim. kohtauksissa jossa television hankkinut perhe kutsui sitä itsepintaisesta ”monitoriksi”. Ratinen ei kirjoita pilkkaavasti, halveksivaksi, vaan pikemminkin lämpimän lempeästi. Kirjan luku etenee sujuvasti. Kuuntelin tästä alun äänikirjana ja luin sattuneesta syystä lopun itse.

Pidin kirjasta paljon, varsinin lapsuuden kuvailusta. Uskosta irtaantuminen kuulosti siltä kuin se varmasti helpoimmillaan ja parhaimmillaan onkin. Näin suuresta muutoksesta perusarvoissa nimittäin ei voi ihan kevysti sujahtaa läpi. En täysin vakuuttunut kirjan sivujuonteesta, jossa kirjan päähenkilön lapsuuden koulukaveri Marko katoaa ja tämän suhteen päähnkilöön ottavat yhteyttä ihmiset menneisyydestä. Jotenkin kirja ei välttämättä olisi tarvinnut tätä.

Kirjan kirjoittaja on itse lähtöisin lestadiolaisesta yhteisöstä, josta on parikymppisenä eronnut. Kirja ei kuitenkaan ole elämänkerta, mutta kyllä siitä huomaa, että kirjoittajalla on vankka tunnekokemus siinä kerrottuihin tapahtumiin. Siksi monessa kohtaa teksti tuntuu hyvin paljastavalta ja se jos jokin tekee tekstistä koskettavamman.

Kirja: Matkatoveri

Kirjoittaja: Suvi Ratinen

Julkaistu: 2019

Sivuja: 346

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *