EDIT 13.3.2019 Kirjoittelin näimmä ensimmäisen ”kirja-arvioni” tai enemmän pohdintatyylisen tekstin vuonna 2015, kun aloittelin tätä blogia hieman toisessa muodossa. Tuo blogin muoto sitten jäi, mutta tämä pohdinta löytyi vielä arkistosta.
Luen paljon erilaisia kirjoja. Romaaneja, jännitystä, viihdekirjallisuutta, elämänkertoja ja erilaisia tietokirjoja.
Viimeisinpänä minulla oli luettavana Rosa Meriläisen ja Liisa Huhdan kirjoittama ”Kilttien kapina –tottelemattomuuden alkeet naisille (WS Bookwell, 2008)”. Se kertoo erilaisista kiltteyden muodoista ja siitä, miten kiltteydestä voi tulla rasite niin itselle kuin ympäristöllekin. Kiltti ei myöskään aina ole pyyteettömästi kiltti, vaan kiltteyttä voidaan käyttää myös manipuloinnin välineenä. Kirja käsittelee myös laajemmin naisen asemaa yhteiskunnassa, mm. tiedostamattomia ja tiedostettuja odotuksia naisia kohtaan.
Kirjan luettuani pohdin taas enemmän naisen asemaa suomessa – ollaanko sittenkään niin tasa-arvoisia. Miksi jotkin asiat ovat kiellettyjä naisille, mutta sallittuja miehelle? Totesin lukiessani myös, että kiltteys on kuitenkin mahdollista kääntää voimavaraksi. Eikä kiltteys ole pelkästään negatiivinen asia – vaikka sillä kovin kielteinen leima tänä päivänä onkin.
Kirjan piristyksenä on ohjeita harjoittaa tottelemattomuutta. Tässä yksi osuva: ”jos joku perheenjäsen lajittelee aina roskat väärin, älä korjaa hänen jälkiään, vaan käy viemässä tavalliseen roskikseen laitetut mandariininkuoret hänen kenkiinsä” (s.127) Tätä kirjaa suosittelen muillekin, ei vaan kilteiksi itseään tunteville vaan kaikille naisille. Itse tunnistan itsessäni jonkinasteista kiltteyttä ja tuli olo, että minun todella tarvitsi lukea tämä kirja.
Kiltti saa olla, mutta ennen kaikkea kiltti itselle.
