Maria Veitola – Veitola

Maria puhuu kirjassaan suunsa puhtaaksi, avoimesti ja mitään säästelemättä. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja Veitolan puhe toi kuuntelukokemukseen oman lisänsä, teki siitä vielä henkilökohtaisemman, lämpimämmän ja myös raadollisemman.

Kun hankin äänikirjapalvelun, oli selvää, että tämä on ensimmäinen kirja jonka kuuntelen. Veitolan kirjan pariin veti se, että siitä puhuttiin niin paljon. Sekä tietenkin se, että Maria on ihmisenä niin kiinnostava ja ristiriitainenkin henkilö. Toisaalta hänessä on paljon ihailtavaa, viehättävää ja toisaalta hän herättää myös ihmisissä artymystä.

Jatka lukemista ”Maria Veitola – Veitola”

Tommi Kinnunen – Pintti

Tommi Kinnusen kaksi aikaisempaa kirjaa ovat todella kolahtaneet minuun, varsinkin Neljätienristeys, jota voin sanoa liioittelematta lempikirjakseni. Tein näiden kirjojen kanssavaan sellaisen virheen, että luin ensin Lopotin ( joka on siis selkeästi Neljäntienristeykselle jatkoa, saman suvun vaiheista kertova teos) ja sitten vasta Neljäntienristeyksen. Tämän vuoksi Lopotti jäi minulle jonkin verran vieraaksi. Pitäisiki joskus lukea se vielä uudestaan, oletan että se puhuttelisi tällöin enemmän.

Jatka lukemista ”Tommi Kinnunen – Pintti”

A. J. Finn – Nainen ikkunassa

Tämän kirjan kohdalla hämmensi ensin nimen samankaltaisuus Nainen junassa kirjan kanssa. Asetelmassakin on tiettyjä samankaltaisuuksia: toisia tarkkailevat naiset, joilla on ongelmia alkoholin kanssa, näin karkeasti yksinkertaistettuna. Lopulta kuitenkin kyse oli varsin erilaisista kirjoista, jossa kantavana teemana oli epätietoisuus siitä, mikä oli totta ja mikä ei ja mikä ainoastaan päähenkilön mielikuvituksen tuottamaa.

Jatka lukemista ”A. J. Finn – Nainen ikkunassa”

Antto Terras – Esko – stripparin tarina

Eerikäisen elämänkerta tuli elämääni jälleen äänikirjan muodossa. Väitänkin, että on ollut erinomainen ratkaisu palkata Esko itse lukemaan elämänsä tarinaa. Hän kertoo tapahtumista välillä niin lakonisesti ja itseironisesti, samaan tunnelmaan ei vieras lukija voisi elämänkerran kohdalla päästä. Osa jutuista kuulostaa välillä niin uskomattomalta, että vähän pitää miettiä, ovatko ne oikeastaan totta vai pelkkää pilkettä Eerikäisen silmäkulmassa.

Jatka lukemista ”Antto Terras – Esko – stripparin tarina”

Camilla Läckberg – Noita

Noita on ruotsalaisen menestysdekkaristin kymmenes Fjällbacka-sarjan osa. Olen lukenut tähän mennessä muut sarjan osat, Majakanvartijaa lukuun ottamatta. Lukukokemusten perusteella täytyy sanoa että Läckbergin kirjojen taso on vähintäänkin vaihteleva. Parhaimmillaan dekkarit ovat yllätysten täyttämää jännitystä ja huonoimmillaan yllättävän väkisin väännettyä hutaistun oloista höttöä. Sarjasta vakuuttavimmat teokset ovat olet Leijonankesyttäjä ja Kivenhakkaaja. Toistaiseksi pohjanoteerauksena pidän Pahanilmanlintua ja valitettavasti myös tätä uusinta Noitaa. Eivät nekään kauttaaltaan huonoja olleet, sarjan hyviin verrattuna vain liian huonoja.

Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Noita”

Kilttien kapina

EDIT 13.3.2019 Kirjoittelin näimmä ensimmäisen ”kirja-arvioni” tai enemmän pohdintatyylisen tekstin vuonna 2015, kun aloittelin tätä blogia hieman toisessa muodossa. Tuo blogin muoto sitten jäi, mutta tämä pohdinta löytyi vielä arkistosta.

Luen paljon erilaisia kirjoja. Romaaneja, jännitystä, viihdekirjallisuutta, elämänkertoja ja erilaisia tietokirjoja.

Viimeisinpänä minulla oli luettavana Rosa Meriläisen ja Liisa Huhdan kirjoittama ”Kilttien kapina –tottelemattomuuden alkeet naisille (WS Bookwell, 2008)”. Se kertoo erilaisista kiltteyden muodoista ja siitä, miten kiltteydestä voi tulla rasite niin itselle kuin ympäristöllekin. Kiltti ei myöskään aina ole pyyteettömästi kiltti, vaan kiltteyttä voidaan käyttää myös manipuloinnin välineenä. Kirja käsittelee myös laajemmin naisen asemaa yhteiskunnassa, mm. tiedostamattomia ja tiedostettuja odotuksia naisia kohtaan.

Kirjan luettuani pohdin taas enemmän naisen asemaa suomessa – ollaanko sittenkään niin tasa-arvoisia. Miksi jotkin asiat ovat kiellettyjä naisille, mutta sallittuja miehelle? Totesin lukiessani myös, että kiltteys on kuitenkin mahdollista kääntää voimavaraksi. Eikä kiltteys ole pelkästään negatiivinen asia – vaikka sillä kovin kielteinen leima tänä päivänä onkin.

Kirjan piristyksenä on ohjeita harjoittaa tottelemattomuutta. Tässä yksi osuva: ”jos joku perheenjäsen lajittelee aina roskat väärin, älä korjaa hänen jälkiään, vaan käy viemässä tavalliseen roskikseen laitetut mandariininkuoret hänen kenkiinsä” (s.127) Tätä kirjaa suosittelen muillekin, ei vaan kilteiksi itseään tunteville vaan kaikille naisille. Itse tunnistan itsessäni jonkinasteista kiltteyttä ja tuli olo, että minun todella tarvitsi lukea tämä kirja.

Kiltti saa olla, mutta ennen kaikkea kiltti itselle.