Saara Turunen – Sivuhenkilö

Saara Turusen Sivuhenkilö romaani menee aika lähelle aiemmin arvostelemaani Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu – teosta. Molemmissa kolmikymppinen kaupunkilaisnainen kipuilee päämäärättömästi elämässä. Pidin kuitenkin enemmän tästä Turusen kirjasta – toki syynä voi olla myös se, että olen nyt erilaisessa elämänvaiheessa kuin Savonlahden kirjaa lukiessa ts. kyseinen aihe ei tuntunut niin henkilökohtaiselle ja niin ahdistavalle.

Jatka lukemista ”Saara Turunen – Sivuhenkilö”

Camilla Läckberg – Kultahäkki

Taisin jo aiemman kirja-arvion kohdalla mainita ruotsalaiskirjailija Läckbergin kirjojen epätasaisuudesta. Eli siitä, kuinka osa kirjoista on suorastaan loistavia, kun taas osa jo jotenkin hutaisten tehtyjä keskinkertaisuuksia. Aiemmin olen lukenut hänen tuotannostaan koko Fjällbacka-sarjan. Kultahäkki aloittaa uuden sarjan, johon on tulossa ainakin vielä toinen osa. Fjällbacka-sarjan väkeä ei kirjassa tavata, joskin päähenkilö on kotoisin Fjällbackasta. Minulla oli suuret odotukset kirjasta sen mainospuheiden perusteella, harmi ettei se pystynyt niitä täyttämään.

Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Kultahäkki”

Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Tämä kirja oli IHANA! Juoni kulkee sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Kuuntelin sen äänikirjana ja Krista Putkonen-Örn sopi lukijaksi niin kuin nenä päähän, vielä lisäten kirjan viehätystä. Kirjan päähenkilön, Neiti Eleanor Olifantin säntillinen elämä ja hänen suorat kommenttinsa saivat aikaan aluksi hymyä ja kiherrystä, sekä lopulta suurta surua ja lempeää ymmärrystä päähenkilön taustan vuoksi. Vaikka kirjassa oli rankkkojakin kohtia, joninlainen toiveekkuus kannatteli sitä alusta loppuun. Koko tunteiden kirjo siis yhdessä kirjassa.

Jatka lukemista ”Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää”

Sophie Hannah – Suljettu arkku

Pitkäaikaisena Hercule Poirot – fanina (lähinnä tv-sarjojen kautta, kirjat tulivat vasta viime vuosina) ajatus uusista Poirotin seikkailuista on ollut innostava. Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-teos, Nimikirjainmurhat oli Agathe Cristien kirjoja ajatellen hyvä yritys, jonka tulos oli mielestäni paljon sinne päin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että kirjan juonikiemurat olivat niin läkähdyttävät, että kärryillä oli vaikea pysyä (varsinkin äänikirjamuodossa) ja loppuratkaisun venyessä pitkään ehti jo turhautua. Pieni epäilys uusia Poirotteja kohtaan jäi, mutta onneksi tämä uudempi häilytti ennakkoluuloja.

Jatka lukemista ”Sophie Hannah – Suljettu arkku”

Suvi Ratinen – Matkaystävä

Suvi Ratisen kirjoittama matkaystävä on ihastuttava esikoisromaani. Se kertoo vanhoillislestadiolaisyhteisössä kasvamisesta ja päähenkilön uskosta irrottautumisesta. Siitä kuvastuu erilaisuuden kokeminen ja kaipuu olla samanlainen kuin muut, sekä ihmisen perustarve tavoittaa omat arvonsa ja elää niiden mukaan. Matkatoveri tarkoittaa vanhoillislestadiolaisille toista samaan uskoon kuuluvaa, jonka kanssa taitetaan maallista taivalta.

Jatka lukemista ”Suvi Ratinen – Matkaystävä”