Tunnustan nyt jotain; tämä on ensimmäinen lukemani Anna-Leena Härkösen kirja. Minulla on ollut ennakkoluuloja näitä kirjoja kohtaan. Paljon. Miksikö? En tiedä, jotenkin olen aina ajatellut, että ne ovat liian kaunokirjallisia. Sellaisia, kuin Oneiron ja saman kirjailijan aiempi kirja, jota jäivät niiden korkealentoisuuden vuoksi kesken.
Jatka lukemista ”Anna-Leena Härkönen -Juhannusvieras”Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Tämä kirja oli IHANA! Juoni kulkee sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Kuuntelin sen äänikirjana ja Krista Putkonen-Örn sopi lukijaksi niin kuin nenä päähän, vielä lisäten kirjan viehätystä. Kirjan päähenkilön, Neiti Eleanor Olifantin säntillinen elämä ja hänen suorat kommenttinsa saivat aikaan aluksi hymyä ja kiherrystä, sekä lopulta suurta surua ja lempeää ymmärrystä päähenkilön taustan vuoksi. Vaikka kirjassa oli rankkkojakin kohtia, joninlainen toiveekkuus kannatteli sitä alusta loppuun. Koko tunteiden kirjo siis yhdessä kirjassa.
Jatka lukemista ”Gail Honeyman – Eleanorille kuuluu ihan hyvää”Sophie Hannah – Suljettu arkku
Pitkäaikaisena Hercule Poirot – fanina (lähinnä tv-sarjojen kautta, kirjat tulivat vasta viime vuosina) ajatus uusista Poirotin seikkailuista on ollut innostava. Sophie Hannahin ensimmäinen Poirot-teos, Nimikirjainmurhat oli Agathe Cristien kirjoja ajatellen hyvä yritys, jonka tulos oli mielestäni paljon sinne päin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että kirjan juonikiemurat olivat niin läkähdyttävät, että kärryillä oli vaikea pysyä (varsinkin äänikirjamuodossa) ja loppuratkaisun venyessä pitkään ehti jo turhautua. Pieni epäilys uusia Poirotteja kohtaan jäi, mutta onneksi tämä uudempi häilytti ennakkoluuloja.
Jatka lukemista ”Sophie Hannah – Suljettu arkku”Ane Riel – Pihka
Tämä kirja kiinnitti huomioni jossain, en edes muista missä. Kannen kuvitus irtonaisine nukenkäsineen on jotenkin karmiva, liekkö se sitten tuonut viehätystä tähän kirjaan niin, että sen päätin kirjastosta varata. Muutama viikko piti jonottaa.
Jatka lukemista ”Ane Riel – Pihka”Suvi Ratinen – Matkaystävä
Suvi Ratisen kirjoittama matkaystävä on ihastuttava esikoisromaani. Se kertoo vanhoillislestadiolaisyhteisössä kasvamisesta ja päähenkilön uskosta irrottautumisesta. Siitä kuvastuu erilaisuuden kokeminen ja kaipuu olla samanlainen kuin muut, sekä ihmisen perustarve tavoittaa omat arvonsa ja elää niiden mukaan. Matkatoveri tarkoittaa vanhoillislestadiolaisille toista samaan uskoon kuuluvaa, jonka kanssa taitetaan maallista taivalta.
Jatka lukemista ”Suvi Ratinen – Matkaystävä”Maria Veitola – Veitola
Maria puhuu kirjassaan suunsa puhtaaksi, avoimesti ja mitään säästelemättä. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja Veitolan puhe toi kuuntelukokemukseen oman lisänsä, teki siitä vielä henkilökohtaisemman, lämpimämmän ja myös raadollisemman.
Kun hankin äänikirjapalvelun, oli selvää, että tämä on ensimmäinen kirja jonka kuuntelen. Veitolan kirjan pariin veti se, että siitä puhuttiin niin paljon. Sekä tietenkin se, että Maria on ihmisenä niin kiinnostava ja ristiriitainenkin henkilö. Toisaalta hänessä on paljon ihailtavaa, viehättävää ja toisaalta hän herättää myös ihmisissä artymystä.
Jatka lukemista ”Maria Veitola – Veitola”Tommi Kinnunen – Pintti
Tommi Kinnusen kaksi aikaisempaa kirjaa ovat todella kolahtaneet minuun, varsinkin Neljätienristeys, jota voin sanoa liioittelematta lempikirjakseni. Tein näiden kirjojen kanssavaan sellaisen virheen, että luin ensin Lopotin ( joka on siis selkeästi Neljäntienristeykselle jatkoa, saman suvun vaiheista kertova teos) ja sitten vasta Neljäntienristeyksen. Tämän vuoksi Lopotti jäi minulle jonkin verran vieraaksi. Pitäisiki joskus lukea se vielä uudestaan, oletan että se puhuttelisi tällöin enemmän.
Jatka lukemista ”Tommi Kinnunen – Pintti”A. J. Finn – Nainen ikkunassa
Tämän kirjan kohdalla hämmensi ensin nimen samankaltaisuus Nainen junassa kirjan kanssa. Asetelmassakin on tiettyjä samankaltaisuuksia: toisia tarkkailevat naiset, joilla on ongelmia alkoholin kanssa, näin karkeasti yksinkertaistettuna. Lopulta kuitenkin kyse oli varsin erilaisista kirjoista, jossa kantavana teemana oli epätietoisuus siitä, mikä oli totta ja mikä ei ja mikä ainoastaan päähenkilön mielikuvituksen tuottamaa.
Jatka lukemista ”A. J. Finn – Nainen ikkunassa”Antto Terras – Esko – stripparin tarina
Eerikäisen elämänkerta tuli elämääni jälleen äänikirjan muodossa. Väitänkin, että on ollut erinomainen ratkaisu palkata Esko itse lukemaan elämänsä tarinaa. Hän kertoo tapahtumista välillä niin lakonisesti ja itseironisesti, samaan tunnelmaan ei vieras lukija voisi elämänkerran kohdalla päästä. Osa jutuista kuulostaa välillä niin uskomattomalta, että vähän pitää miettiä, ovatko ne oikeastaan totta vai pelkkää pilkettä Eerikäisen silmäkulmassa.
Jatka lukemista ”Antto Terras – Esko – stripparin tarina”Camilla Läckberg – Noita
Noita on ruotsalaisen menestysdekkaristin kymmenes Fjällbacka-sarjan osa. Olen lukenut tähän mennessä muut sarjan osat, Majakanvartijaa lukuun ottamatta. Lukukokemusten perusteella täytyy sanoa että Läckbergin kirjojen taso on vähintäänkin vaihteleva. Parhaimmillaan dekkarit ovat yllätysten täyttämää jännitystä ja huonoimmillaan yllättävän väkisin väännettyä hutaistun oloista höttöä. Sarjasta vakuuttavimmat teokset ovat olet Leijonankesyttäjä ja Kivenhakkaaja. Toistaiseksi pohjanoteerauksena pidän Pahanilmanlintua ja valitettavasti myös tätä uusinta Noitaa. Eivät nekään kauttaaltaan huonoja olleet, sarjan hyviin verrattuna vain liian huonoja.
Jatka lukemista ”Camilla Läckberg – Noita”